tiistai 17. kesäkuuta 2014

Tanssien on kivempaa.


Viime viikonloppu vierähti Yläneellä Kuralan kartanolla Vanda Gregorovan workshopissa koiratanssiporukan kanssa. En ollut ottanut Lunalle koirakkopaikkaa, koska en ilmoittautuessa tiennyt mikä sen kunto olisi pentujen jäljiltä, ja koska emme ole treenanneet mitään järjellistä kuukausiin. Olin siis itse kuuntelupaikalla ja koirat mukana turisteina.

Luna pärjäsi uudessa tilanteessa todella hienosti, mitä nyt rakasti ihmisiä ärsyttävyyteen saakka (Ihanaaihanaaihanaakuntulitmäenkestämäenkestämäenkestäeiollanähtyainakaanpuoleentuntiin!!!!1), ja epäröi Armi-bernhardilaisen kunnioitusta herättävän koon edessä. En usko, että vuosi sitten olisin voinut harkitakaan vieväni sitä tuolla tavalla olemaan paikkaan, jossa on noin paljon muita tuntemattomia koiria. Vuodessa on siis omistaja ehtinyt kasvaa. ;)

Väentuvassa vallitsikin shelttien ylivalta kun paikalla parveilivat Iita, Sonic, Zelda ja Luna.

Niin oliks tää se kerjäysleiri?

Koulutuspäivinä Luna temppuili hallilla todella hienosti häiriössä ja harjoitteli rauhassa kevythäkissä odottamista. Tai ei sen edes tarvinnut harjoitella, se osasi jo! O_o 

Melvi oli tapansa mukaan helppo, kiva ja kiltti. Vähän sellainen ettei edes huomaa sen olevan koira. :D Sellainen on Melvi. Se elää oman päänsä sisässä ja näkee ympäröivän maailman vähän toissijaisena. Paitsi silloin kun jossain on ruokaa. Se on vakava paikka se.

Ai mitä oli?

Aksailimme myös Lunan kanssa hiukkasen ulkokentällä ensimmäistä kertaa sitten tammikuun. Ihan kivaa :)

Kaikki kaksitoista keppiä putkeen eivät ottaneet sujuakseen, vaikka Luna jokusen kerran pujottelikin ne kokonaisuudessaan oikein. Vahingossa varmaan. Tuossa videolla olevassa pujottelussa sillä on rytmi ihan päin honkia, ja suoritus on todella hidas. Täytyy palata tekemään varmuutta neljällä ja kuudella kepillä; tuolla siihen ei olisi ollut mahdollisuuttakaan. Onneksi minulla on omasta takaa maahaniskettävät muovikepit. Niillähän tuo alun perinkin oppi keppien alkeet.

Keinu sujui aikalailla entiseen malliin vähän alastuloa pehmentäessä, puomin alastulokontakti oli hakusessa kovan vauhdin yhteydessä ja ohjaaja oli surkeampi kuin koskaan. En osaa edes palloa heittää, puhumattakaan ohjaamisesta tai radan suunnittelemisesta. Hyvät eväät ja silleen. Mutta hei, enää en sentään kimittänyt! :D
Nokkel oli tietysti hieno, ja tauon pituuden huomioonottaen teki varmasti ne asiat, mitkä osasi. Yhden kerran tuli A:n miten sattuu kun vauhti oli liian kova.

Tässä siis jotan epämääräistä videolla. (Huomatkaa kaljuisa Nokkel ja hänen about kolme jäljelläolevaa karvaansa. :D) Suurimman osan videomateriaalista taisin poistaa, kun kameran muistikortti alkoi täyttyä ja oli vielä niin monta tanssikuvaa ottamatta.


          

Leirillä sain myös käsiini ensimmäisen päätoimittamani Tahtitassujen jäsenlehden.


Viikonlopun jäljiltä jäi kamalan suuri treeni-into ja hyvä mieli; koiratanssiporukka on vaan niin huippuporukka, Vanda oli mukava, Satun tekemä ruoka oli huippuhyvää, Hanna oli niin kiva kun otti meidät kyytiin vaikka Luna karvoitti auton, ja koiratanssi on vaan maailman kivointa! Nih.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!